Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Korona opettaa. Suomi ja koko maailma siirtyi runsas vuosi
sitten enemmän tai vähemmän ”etämoodiin”. Suomen koulu pärjäsi tässä hyvin
verrattuna moneen muuhun maahan. Verkkoon on tartuttu ja sinne varmasti
jäädäänkin, mutta ei toivon mukaan rimpuilemaan.
Mihin kaikkeen verkkoon siirtyminen vaikuttaa? Vaikuttaako
se siihen, että eri alojen, eri koulutusasteiden, tulevaisuuden opiskelijat
eivät enää liiku paikasta toiseen? Vähentääkö tämä ”uusi normaali”
haja-asutusseutujen väkeä entisestään? Miksi tulla Lappiin, jos voi jäädä isoimmille
vesille, omaan kotikuntaansa tai jopa muuttaa väkirikkaammalle paikkakunnalle
etelään? Jos ammattikoulua ja korkea-asteen opiskelua voi käydä täysin etänä,
tämä on mahdollista. Oppivelvollisuuden jatkaminen 18- ikävuoteen voi aiheuttaa
kiinnostusta nuorissa etelän kouluihin.
Väki vähenee suurimmasta osasta Lappia jo muutenkin ja
samaan aikaan syntyvyys on matalalla. Nuoria ja varsinkin naisia viehättää
paikkakunnat, joissa on enemmän valinnanvapautta opiskelupaikoissa, vapaa-ajan
viettomahdollisuuksia ja muita nuoria ihmisiä.
Mielestäni meidän tulee ottaa koronan jälkeinen aika
mahdollisuutena, vaikka uhkakuviakin on. Meidän on nyt viimeistään
kiinnitettävä huomio oman kotikuntamme vetovoimaan, sen kulttuuri- ja
vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin, yleiseen ”säpinään”. Tämä on mahdollista
tiivistämällä vielä enemmän yhteistyötä paikkakunnan ja sen oppilaitosten välillä.
Luulaja naapurimaassa on siitä hyvä esimerkki: LTU, Luleå Tekniska Universitet ja Luulajan kunta tekevät erittäin paljon yhteistyötä ja jälki näkyy
positiivisesti. Etelästäkin, ulkomaita myöten tullaan Luulajaan opiskelemaan ja
töihin korkeakouluun. Korkeakoulun ja kunnan brändi on yhteinen ja väki jää
helpommin paikkakunnalle.
Meidän tulee tukea oman kotipaikkakuntamme koulutusta.
Opintotarjottimelta pitää jatkossakin löytyä koulutuksia, joissa opiskellaan
paikkakunnalla, mutta joustavasti, yhdessä alueen toimijoiden
myötävaikutuksella. Myös kotikansainvälistymistä pitää tukea eli tuoda vaihto-opiskelijoita
paikkakunnalle. Se vaatii luonnollisesti englanninkielistä - jopa ruotsinkielistä – koulutusta.
Länsirajalle tämä on luontevaa. Koulukampuskaupungeissa on yleensä myös enemmän
työpaikkoja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
On tärkeä huomata
verkkokoulutuksen mahdollisuudet, mutta myös uhkakuvat. Tähän tarvitaan kunnan ja koulun tiivistä
yhteistyötä vetovoiman saamiseksi.
Raija Lummi, torniolainen valtuutettu (kok)
Kommentit
Lähetä kommentti