Turvallinen kiintymyssuhde auttaa ihmistä kriisitilanteissa

 

Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa välinen tunneside, joka syntyy vuorovaikutuksessa ja jonka merkitystä ei kaikissa elämän vaiheissa ja tilanteissa aina ymmärretä. Juuri kriisitilanteissa tämä kiintymyssuhde nousee arvoon arvaamattomaan.

 Turvallinen kiintymyssuhde on elämän valttikortti, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin. Lapsi tarvitsee turvaa. Lapsi kiintyy aikuiseen turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti, mutta aina hän kiinnittyy. Suomalaisessa sodankäyneessä kulttuurissa olemme ehkä kiinnitytty välttelevästi. Yritetty pärjätä omillaan, olemalla vahvoja. Tietämättään.

 Jos turvallista kiintymyssuhdetta ”valttikorttia” lapsuudessa ei ole saatu, välttelevällä, ”suomalaisella” kortilla on pärjätty, purtu hammasta, ja menty eteenpäin. Onko tämä sitä suomalaista sisua?

 Haitallisinta, turvatonta ja ristiriitaista kiintymyssuhdetta ei soisi kenellekään lapselle. Sellainen ilmapiiri on ristiriitainen, epäjohdonmukainen, pelottava. Kun lapsi kiukkuaa, on surullinen, raivoaa tai on allapäin, vanhempi käyttäytyy milloin ymmärtävästi, milloin aggressiivisesti, aina kuitenkin ennakoimattomasti. Lapsi oppii siihen, että pitää olla varuillaan, hiljaa, pois tieltä, yrittää itse selviytyä. Nämä lapset voivat huonosti, mutta ulospäin ovat reippaita, tai niitä häiriköitä myöhemmin koululuokassa. Näiden lasten perheissä on yleensä alkoholismia, mielenterveysongelmia, sekavuutta.

 Suomi on monella mittarilla yksi maailman turvallisimmista maista. Talouskin on kunnossa.  Suomi on kuitenkin eurooppalaisten perheväkivaltatilastojen kärkipäässä. Kaikissa perheissä ei ole lapsen turvallista olla. Lapsia kohdellaan kaltoin myös Suomessa.

 Voisiko tämä lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde auttaa ihmistä elämän vastoinkäymisissä ja kriiseissä? Vastaus on kyllä ja tässä on villakoiran ydin: turvallinen kiintymyssuhde läheiseen on teflonia elämän kriisitilanteissa.

 Kiintymyssuhde auttaa ihmistä läpi elämän. Jos ja kun kriisi kohtaa, kiintymyssuhteen laatu nousee pintaan korkin tavoin. Sen vuoksi toiset tarvitsevat kriisitilanteissa enemmän asiantuntija-apua ja avun kestoa kuin toiset. Siksi toiset tuntuvat selviävän elämän koettelemuksista paremmin kuin toiset. Kaiken takana on luottamuksen ja turvan kehittyminen lapsuudessa! Turva kantaa läpi elämän.

 Asiantuntijat tietävät ongelman. He auttavat sitten kun on auttamisen aika, mutta kaikille olisi hyvä, jos ongelmiin tartutaan reaktiivisesti, ennen kuin ne nousevat möröiksi. Neuvolan, varhaiskasvatuksen, sosiaalitoimen ja koulun tulee tarttua heikkoihin signaaleihin ajoissa. Viranomaisyhteistyö on kaiken A ja O. Pahan, turvattoman kiintymyssuhteen ketju pitää katkaista varhaisessa vaiheessa.

 Perheet ja lapset tarvitsevat apua, koska turvattoman kiintymyssuhteen tiedetään periytyvän sukupolvelta toiselle.

Vaikka psykiatri Sinkkonen vannoo turvallisen kiintymyssuhteen nimiin, myös huonoimmillakin korteilla tullaan toimeen, hän sanoo. Se on armollista. Ihminen on selviytyjä.

 Raija Lummi, torniolainen kaupunginvaltuutettu, Lapin Kokoomusnaisten pj ja Kokoomuksen Naistenliiton hallituksen jäsen