Väsynyt, mutta onnellinen, tästäkin päivästä.

Ajoin tänään perjantaina aamulla työpaikalleni hyvin väsyneenä. Olin aloittanut eilisen työpäiväni aamusta. Iltapäivällä ajoin tiimiläiseni kanssa Rovaniemelle, jossa osallistuimme Lapin Kauppakamarin järjestämään eduskuntavaaliehdokastapaamiseen, jossa me eri puolueiden lappilaiset edustajat saimme infoa kauppakamarin hallitusohjelmatavoitteista, logistiikasta, matkailusta ja malmin etsinnästä Lapissa.

Kaiken tärkeän tiedonsaannin jälkeen kiirehdin Rovaniemen piiritoimistolle pitämään iltatuntini, jotka päättyivät klo 20.45. Niin. Etäisyyksien hallinta kuuluu työhöni. Voin pitää opetustuntejani mistä vain (paitsi junasta, nimimerkillä kokemusta on) kunhan olen ottanut mukaani läppärin lisäksi mikrofoni-kuulokkeet, laturin, oppikirjat, opiskelijalistan ja muut materiaalit, joita kielten opettaja käyttää opetuksessaan, kuten recorderin eli "mankan".

Päässä suhisi vielä tänään aamulla eilisen kauppakamarin infoähkyn ja iltaopetuksen jälkeen. Iltamyöhään piti vielä ajaa kotiinkin. Onneksi tiimistäni Leena oli koko ajan mukanani Rovaniemen keikalla. Kotona minua odotti piha täynnä painavaa lumisohjoa, joka yritti estää pääsyni kotipihalle. Kello oli 23.15. Väsytti.

Ajaessani tänään aamulla töihin minua siis väsytti, mutta olin onnellinen. Nukuin yöni kuin tukki. Kotona oli kaikki ok. Minulla on työ, jonne ajaa aamuisin. Vaikka väsyneenäkin. Työpaikalla on ihanat työkaverit. Kiitollisuus kruunattiin iltapäivän henkilöstöinfossa, jossa esimiehet esittelivät hyviä tunnuslukuja. Meillä on mennyt yllättävän hyvin taloudellisesti. Henkilökunta on joustanut, venynyt ja tehostanut. Kiitos oma kaupan ja kulttuurin osaamisala Lapin ammattikorkeakoulussa. Osakeyhtiön omistajat, kaupungit voivat myös olla tyytyväisiä. Me pärjätään. Lappi eläväksi. Kovalla työllä. Kyllä me pärjätään. Yhdessä.