Maski naamalle ja baanalle

Lapin Kansa 19.10.2020

Taistelussa koronaa vastaan on keskitytty fysiologisiin tarpeisiin, hengissä säilymisen edellytyksiin. 

Aivan kuten Maslow’n tarvehierarkia määrittelee, ensin on hoidettava välttämättömät asiat, sitten on siirryttävä seuraavalle tasolle. Yhteenkuuluvuuden ja ryhmään kuulumisen tarpeet ovat välttämättömiä ihmisen hyvinvoinnille. Tähän pitää nyt tarttua.

Varsinkin nuorten, kuten myös yksinäisten vanhusten, psyykkinen hyvinvointi huolestuttaa. Nyt on oltu enemmän ja vähemmän eristyksissä puoli vuotta. Tämä ei voi jatkua. Ihmiset on luotu olemaan yhdessä, kuulumaan ryhmään lajitovereidensa kanssa. Tästä koronaeristyksen aiheuttamasta psyykkisestä ongelmasta ei ole vielä puhuttu ollenkaan, mahdollisesti tuleviin ongelmiin ei ole ennakoidusti tartuttu. Suomen Psykologiliiton mukaan Suomen 500 psykologin joukkoon tarvittiin jo ennen koronaa sama määrä lisää. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti psykologin tai kuraattorin kanssa viikon sisällä yhteydenotosta. Pelkään, että aikapommi tikittää jo.

Aina ei tarvita järeitä aputoimia, vaan on kyse asennemuutoksesta, toisin toimimisesta, matalalla kynnyksellä. Meistä jokainen voi tehdä jotain lähimmäisestä välittämisen eteen, niin kotona kuin työssä ja koulussa. Nyt kun olemme koronan myötä joutuneet olemaan paljon verkkoyhteyksien varassa, tulee helposti tunne, että kaikki on hallinnassa: netti hoitaa ja välittää, opiskelijat tekevät verkkotehtäviä, sähköpostia lähetellään, kaupassa käydään nopeasti ruokaa hakemassa, ajatellaan, että sanapariakaan ei saa nyt vaihtaa, koska korona iskee. Ei olla varmoja toimivatko ne maskitkaan, joten on parempi pysytellä pirtissä.

Osalle kiireisistä työikäisistä rauhoittuminen oravanpyörästä on kuin lääkettä. Kuitenkin hyvin suuri osa nuorista, vielä itseään etsivistä aikuisuuteen astuvista, on hyvin yksin. Opiskelupaikkakunnalla ei saa tavata toisia, luentoja perutaan, tehdään verkossa tehtäviä, ryhmäytymistä ei tapahdu ja ikäväkin kalvaa. Samoja yksinäisyyden ja huolen kokemuksia on myös vanhuksilla. Ikäihminen, joka vielä puoli vuotta sitten jutteli mukavia apteekin kassalla, on tullut ärtyisäksi ja pelokkaaksi, ihmisiä pelkääväksi, jopa muistisairaaksi.

Mielestäni meidän tulee tulla ulos ihmisten ilmoille, maskien kanssa, hyvällä käsihygienialla ja terveinä. Ihmisen perustarpeiden ohella hoidamme samalla elinvoimaisuutta, käydään ostoksilla, pysähdytään kahvilassa, elokuvissa ja yritetään elää mahdollisimman normaalia elämää, myös töissä ja kouluissa, joissa voidaan vähentää itsenäisiä tehtäviä ja lisätä opetustunteja, vaikka siellä verkossa. Emme voi lopettaa elämistä ja kieltää ihmisyyttä. Meidän pitää osata elää tämän uuden normaalin kanssa joka päivä.

Kaupan ovella tuli vastaan kolme mopopoikaa. Toisessa kädessä oli kypärät, toisessa kädessä kankaiset kasvomaskit, oikein trendikkään näköiset, ”tuunatut”. Pojat pistivät maskit naamaan ja menivät kauppaan, käsidesin kautta. Sydämessä läikähti. Elämä jatkuu.

 Raija Lummi, torniolainen opettaja ja kuntapoliitikko, Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja